Näin kasvatat lellityn lapsen

Mistä tiedät kasvattavasi hemmoteltua lasta?

Hemmotellun lapsen merkit:
 Lapsi ei osaa ottaa vastaan ”ei”-sanaa. Lapsi ei hyväksy kieltoja ja voi reagoida voimakkailla tunnekuohuilla, kun hän ei saa tahtoaan läpi. Esimerkiksi kaupassa lapsi haluaa tavaran ja jos ei saa sitä, heittäytyy kirkumaan kunnes saa haluamansa.

Lapsi on tyytymätön. Vaikka lapsella olisi paljon tavaroita, hän ei ole tyytyväinen, vaan haluaa aina lisää.

Maailma pyörii hänen ympärillään. Lapsi on itsekäs, eikä juuri välitä muiden tunteista tai tarpeista.

Kärsivällisyys puuttuu. Hän vaatii asioita heti, eikä osaa odottaa.

Lapsi ei kestä häviämistä. Lapsi reagoi huonosti tappioihin, ja voi syyttää muita huonosta menestyksestä.

Lapsi käyttää manipulointia. Hän voi esimerkiksi valehdella tai pelata vanhempia toisiaan vastaan saadakseen haluamansa.

Lapsi kieltäytyy perustehtävistä ilman palkkiota. Lapsi ei suostu tekemään perusasioita, kuten siivoamaan, ellei häntä lahjota tai luvata palkintoa.

Onko sillä väliä, jos lapsi on hemmoteltu?

Hemmoteltu lapsi voi kokea vaikeuksia ystävyyssuhteissa, koska hän ei ole oppinut jakamaan tai ottamaan huomioon muiden tarpeita.

Kun lapsen ei ole tarvinnut kohdata haasteita, hänelle ei ole kehittynyt kykyä ratkoa ongelmia.

Vaikka lapsi saa kaiken, mitä hän haluaa, hän ei ole tyytyväinen, vaan haluaa aina vain lisää.

Mitä tehdä tilanteelle?

Vanhempien on tärkeää asettaa selkeät rajat ja pitää niistä kiinni. Rajoista pitäisi pitää kiinni yhdessä. Sen sijaan, että antaa periksi uhkailuille tai itkulle, tulisi opettaa lapselle, ettei hän voi aina saada tahtoaan läpi. On myös tärkeää opettaa lapselle kiitollisuutta asioista, joita hän on saanut.

Aloita pienillä, helposti hallittavilla asioilla. Esimerkiksi, jos lapsi haluaa ostaa kaupasta aina jotain, voit päättää, että ”tällä viikolla emme osta mitään herkkuja kaupasta”. Tärkeintä on pitää päätöksestäsi kiinni, vaikka lapsi itkisi tai raivoaisi. Lapsi oppii, että ei tarkoittaa ei.

Lasten ei tarvitse tietää kaikkia syitä säännöille. Kerro lyhyesti, miksi teet näin. Esimerkiksi: ”En osta sinulle lelua tänään, koska ostimme uuden kirjan viime viikolla.” Tämä auttaa lasta ymmärtämään, että päätöksesi eivät ole satunnaisia.

Voit antaa lapselle valinnanvaraa rajojen sisällä. Esimerkiksi, jos lapsi ei halua mennä nukkumaan, voit kysyä: ”Haluatko lukea kirjaa vai laulaa laulun ennen kuin menet nukkumaan?” Näin lapsi kokee, että hänellä on valtaa, vaikka lopputulos onkin sama.

Älä pelkää lapsen negatiivisia tunteita. Lapsi voi tuntea turhautumista ja vihaa, kun hänelle asetetaan rajoja. Muista, että tämä on täysin normaali reaktio. Sen sijaan, että annat periksi, voit sanoa: ”Ymmärrän, että olet vihainen, mutta nyt on nukkumaanmenoaika.” Osoitat, että tuet lastasi ja ymmärrät hänen tunteitaan, mutta pidät silti kiinni rajoista.

Kehu lastasi, kun hän toimii rajan puitteissa tai tottelee sinua. ”Olipa hienoa, kun jaksoit odottaa vuoroasi!” Tällainen positiivinen palaute vahvistaa hyvää käytöstä ja motivoi lasta yrittämään uudestaan.

Viikonloppuna vain oma perhe ei menoja

Huono Äiti sai avautumisen: ”Viikonloppu. Se on minun valtakuntani. Suljen läppärin kannen ja puhelimen äänen, ja maailma ulkopuolella katoaa. Kaksi päivää, jotka kuuluvat vain meille. Minä, aviomies ja lapset. Ei tapaamisia, ei sosiaalisia velvoitteita, ei turhaa hälyä.

Ystäväni soittelevat ja viestittelevät. He kyselevät, ehdottavat lounastreffejä ja lasten leikkitreffejä. Minä vastaan lyhyesti. ”Emme pääse, olemme perheen kanssa.” Se tuntuu joltain, mitä he eivät ymmärrä. Miksi viikonloppuna pitäisi tehdä suunnitelmia? Eikö ole itsestään selvää, että se on perhettä varten?

Vietämme aamut hitaasti. Syömme rauhassa aamiaista, katsomme ehkä piirrettyjä sohvalla. Keskellä päivää lähdemme ulos. Emme harrasta ohjattuja aktiviteetteja, vaan menemme metsään seikkailemaan, heittelemme kiviä järveen tai rakennamme majan. Olemme läsnä toisillemme, kuuntelemme ja puhumme.

Ensin tuntuu, että se on epänormaalia. Kaikki muut tuntuvat viettävän viikonloppujaan juosten paikasta toiseen. Mutta minä tiedän, että tämä on oikein. Tämä on se hetki, jolloin lataamme akkujamme. Maanantaina olemme valmiita kohtaamaan maailman taas, ja meillä on tunne, että olemme tehneet jotain, jolla on oikeasti merkitystä.

Tämä on minun valintani. Olen tietoisesti karsinut kaiken ylimääräisen, jotta voin antaa itselleni ja perheelleni sen, mikä on tärkeintä. Viikonloppu ei ole tila täytettäväksi, se on tila olemiseen. Ja me olemme. Yhdessä.”

Nimim. Kotihiiri

Se on vain pientä räkää

Huono Äiti sai avautumisen: ”Aamut. Taas niin samat. Seison ulko-ovella ja hymyilen, vaikka minun tekee mieli kirota. Lapset saapuvat yksi kerrallaan, joidenkin posket punoittavat kuumeesta, toisten nenä valuu. Vanhemmat ojentavat heidät minulle ja sanovat: ”Ei se ole mitään, vähän vain räkää.” Tai: ”Jätän hänet tänne, mutta saa soittaa.”

Kun ovi sulkeutui, ja näin lasten yskivän ja aivastelevan, tiesin, että nyt se alkaa taas. Se on kuin lumipallo, joka alkaa vieriä, ja pian se on valtava, pysäyttämätön lumivyöry.

Ensin sairastuu yksi lapsi, sitten toinen. Pian koko ryhmä on poissa pelistä. Vanhemmat soittavat, pyytävät toivoa. Mutta minä en voi antaa toivoa.

Näen lasten kärsimyksen, kun he yrittävät leikkiä sairaana. He ovat väsyneitä ja ärtyisiä. Ja minä tunnen itseni avuttomaksi. Kipeänä haluaa olla kotona.

Päiväkodin puhelin soi jatkuvasti. Vanhemmat valittavat, että heillä on vaikea saada lapsensa pois töiden takia. Mutta mitä me voimme tehdä? Emme voi parantaa heidän taloudellisia ongelmiaan, emmekä voi antaa heille lomaa. Me voimme vain hoitaa lapsia, ja se on jo tarpeeksi vaikeaa.

Toisinaan tunnen itseni vihaiseksi. Miksi vanhemmat eivät ymmärrä? Eivätkö he näe, että heidän valintansa vaikuttavat kaikkiin? He eivät ymmärrä, että pieni ”nuha” voi olla toisen perheen katastrofi.

Tämän pitäisi olla kaikkien tiedossa, jotta voimme yhdessä katkaista tämän turhan aina jatkuvan kierteen.”

Nimim. Nuhaan kyllästynyt