Sari

Synnyin Tampereella marraskuussa 1968 ja kasvoin Nokialla. Isäni työskenteli suvun perinteen mukaan Nokian paperitehtaalla ja sieltä minäkin sain ensimmäisen työpaikkani. Äitini oli pientilalta Laviasta, Satakunnasta ja mummoni Kaukolasta Karjalasta.

Kirjoitin ylioppilaaksi Nokian lukiosta vuonna 1987 ja pääsin samana vuonna Tampereen yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Ensimmäinen mediatyöpaikkani oli Nokian Uutiset, Aamulehden paikallislehti. Opiskelin tiedotusoppia, markkinointia ja venäjää ja valmistuin 2008 yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.

Työskentelin vapaaehtoisena YK:n rauhanturvaoperaatiossa Pohjois-Makedoniassa vuonna 1995.

Sieltä pääsin Ylen radiouutisiin ja lähdin perustettavaan Radio Novaan toimittajaksi 1997. Palasin Novasta Balkanille raportoimaan Kosovon levottomuuksista vuonna 1998.

Aloitin Ylen aamu-tv:n juontajana vuonna 1999 ja 2001 siirryin aamuherätyksistä a-studioon 2001. Aamu-tv:ssä olin saanut juontajaparikseni Petri Sarvamaan. Menimme naimisiin ja erosimme yli 20 vuoden yhteiselon jälkeen vuonna 2021.

Muutimme Washington D.C:hin 2002 ja asuimme siellä neljä vuotta. Sain siellä myös ensimmäisen lapseni. Yhdysvaltain tuntemukseni on monipuolinen, olen kiertänyt liki kaikki osavaltiot ja ajanutkin maan rannikolta rannikolle.

Samalla tavoin tunnen Brysseliä. Petri Sarvamaa aloitti siellä meppinä 2012 ja siitä lähtien meillä oli siellä asunto. Tiedän, miten yksi ihminen saa vaikutusvaltaa EU:ssa ja samalla tukea tärkeiden asioiden taakse. Se tapahtuu käytäväkeskusteluissa ja kahdenkeskisissä tapaamissa, pitää uskaltaa myydä oma agendansa muille mepeille. Nurkassa kyhjöttämällä ei saa tuloksia.

Kirjoitin Yhdysvalloista kolumneja useille lehdille ja tein töitä Ylen radioille, kirjoitin myös ensimmäisen kirjani Ra(s)kas raskaus. Kolumnejani ovat julkaisseet Kotivinkki, Fitness, Anna, Kirkko ja kaupunki ja Ylen uutiset. Kirjoja on tullut sittemmin muutama lisää: Huono Äiti Tunnustuksia, Elämää Tehosekoittimessa, Huonon Äidin seksikirja sekä Kokkauksia -ruokakirja, jota kuvasimme ympäri maan.

Juhannuksena 2008 isäni kuoli Nokialla täysin yllättäen 60-vuotiaana. Samaan aikaan syntyi myös tyttäreni. Ja kuten elämässä voi joskus mennä, myös äitini sairastui samaan syssyyn ja vuonna 2010 hän oli 60-vuotiaana saattohoitovaiheessa.

Olen edelleen sitä mieltä, että äidin saattohoito kaikkine traagisine vaiheineen oli elämää muuttava kokemus. Se vaikutti myös vahvasti siihen, että päätin perustaa Huonon Äidin. Ajattelin, että elämässä pitää tehdä sitä mitä uneksii.

Perustin Huono Äiti -yhteisön sosiaaliseen mediaan 2010. Huonosta Äidistä on kasvanut valtavan suuri yhteisö, jonka salaisuus on kaunistelematon vertaistuki. Huono Äiti on taipunut myös useiksi tuotteiksi ja viineiksi, joista Miniloma roseprosecco on hyvin suosittu.

Moni miettii olenko oikeasti huono äiti. On päiviä. jolloin tunnen olevani tosi huono äiti, kun sulake palaa liian helposti. Mutta useimpina päivinä olen varsin oookooo äiti.

Huono Äiti Oy osallistui Suomalainen Menestysresepti -ohjelmaan vuonna 2020 valmisruokahankkeella. Sain niskaani viharyöpyn saatuani ruokahankkeseen Business Finlandin tuotekehitystuen. Hanke poiki Juvalle 10 lisätyöpaikkaa ja Juvalla olin sankari samalla kuin muualla haukuttiin. Tunsin yhteenkuuluvuutta kaikkien maanviljelijöiden kanssa, joita arvostellaan maataloustuista.

Itsellenikin yllätykseksi minulla on nyt myös kaksi ravintolaa. Museoravintola Luston perustin Itä-Suomeen Punkaharjulle pari vuotta sitten. Siellä on viitisentoista työntekijää ja olen viettänyt siellä tarjoilemassa kaksi kesää. Kesäravintola on kovinta hommaa, mitä olen koskaan tehnyt ja samalla erittäin palkitsevaa - nuoret ovat meille kuin omaa perhettä.

Viime elokuussa perustin kihlattuni kokki Ilkka Lääverin kanssa Helsinkiin ravintola Le Ankan. Ravintola on saanut useita hyviä arvoita. Se pääsi myös The Times- lehteen ja se valittiin Suomen 50 parhaan ravintolan joukkoon.

Huonolla Äidillä on ollut aina konttori Helsingin ydinkeskustassa. Olen nähnyt miten keskusta kurjistuu sitä mukaa, mitä vaikeammaksi autoilu keskustassa tulee. En kannata autotonta keskustaa, koska se tekee yrittämisestä erittäin hankalaa ja keskusta aitioutuu.

Käytämme molemmissa ravintoloissa kotimaisia raaka-aineita ja tästä syystä puhun vahvasti kotimaisen ruoantuotannon puolesta.

Minulla on mökki Heinävedellä on olen ottanut tiukasti kantaa Saimaan, Kuusamon ja koko maan kaivoshankkeisiin. Olen hyvin huolissani kaivoskiiman vaikutuksista puhtaisiin vesiimme ympäri maan.

Autoilen työn takia hirveän paljon ympäri Suomea, välillä Kuusamoon asti. Työautomme on hybridi neliveto Land Rover -maastoauto.

Minulla on australianpaimenkoira Pluto ja norjalainen metsäkissa Linus. Harrastan vaeltamista, Kuusamossa olen kiertänyt lukemattomat reitit. Heinävedellä painelen vain metsään ja siellä olen tavannut myös Herra Karhun.

Kielitaitoni on sellainen, että puhun englantia ihan hyvin. Ruotsia puhun ihan pokkana. Venäjää opiskelin pitkään, se on ruosteessa. Ranskalla pärjään kahviloissa. Serbiaa opiskelin myös, mutta se on unohtunut.