Se on vain pientä räkää

Huono Äiti sai avautumisen: ”Aamut. Taas niin samat. Seison ulko-ovella ja hymyilen, vaikka minun tekee mieli kirota. Lapset saapuvat yksi kerrallaan, joidenkin posket punoittavat kuumeesta, toisten nenä valuu. Vanhemmat ojentavat heidät minulle ja sanovat: ”Ei se ole mitään, vähän vain räkää.” Tai: ”Jätän hänet tänne, mutta saa soittaa.”

Kun ovi sulkeutui, ja näin lasten yskivän ja aivastelevan, tiesin, että nyt se alkaa taas. Se on kuin lumipallo, joka alkaa vieriä, ja pian se on valtava, pysäyttämätön lumivyöry.

Ensin sairastuu yksi lapsi, sitten toinen. Pian koko ryhmä on poissa pelistä. Vanhemmat soittavat, pyytävät toivoa. Mutta minä en voi antaa toivoa.

Näen lasten kärsimyksen, kun he yrittävät leikkiä sairaana. He ovat väsyneitä ja ärtyisiä. Ja minä tunnen itseni avuttomaksi. Kipeänä haluaa olla kotona.

Päiväkodin puhelin soi jatkuvasti. Vanhemmat valittavat, että heillä on vaikea saada lapsensa pois töiden takia. Mutta mitä me voimme tehdä? Emme voi parantaa heidän taloudellisia ongelmiaan, emmekä voi antaa heille lomaa. Me voimme vain hoitaa lapsia, ja se on jo tarpeeksi vaikeaa.

Toisinaan tunnen itseni vihaiseksi. Miksi vanhemmat eivät ymmärrä? Eivätkö he näe, että heidän valintansa vaikuttavat kaikkiin? He eivät ymmärrä, että pieni ”nuha” voi olla toisen perheen katastrofi.

Tämän pitäisi olla kaikkien tiedossa, jotta voimme yhdessä katkaista tämän turhan aina jatkuvan kierteen.”

Nimim. Nuhaan kyllästynyt